Mulla ei oo koskaan ollut mitään syömishäiriötä. Joskus oon salaa ittekseni toivonut, että mulla olis, mutta oon kuitenkin onneksi aina tajunnut, mitä oikein ajattelen ja palannut järkiini. Eilen tää kaikki jotenkin muuttui. Oon usein tuntenut huonoa omaatuntoa liiasta syömisestä ja eilen tuli taas sellainen lihava olo. Kävin vaa'alla pitkästä aikaa ja säikähdin tulosta. Lukuja en tänne laita, oon liian häpeissäni niistä, mutta kyllä täytyy sanoa, että mun paino niin inhottaa mua. Sen enempää ajattelematta menin työntämään sormet kurkkuun. Se oli aivan kamalaa, yökin kamalasti ja teki mieli lopettaa, mutta pakotin itteni jatkamaan loppuun asti. Lopulta mieleen tuli vaan Leevi and the Leavingsin biisin "Teuvo, maanteiden kuningas" sanat: "Minä oksenkin verta ja itkin". Tosiaan, huomasin ihan yhtäkkäi itkeväni siinä samalla, kun yritin kakoa ruokaa ulos. Lopulta se meni siihen, että oksensin verta. Ja itkin. Se oli jotakin ihan kamalaa ja vannoin ittelleni, etten enää ikinä tee noin. Noh, tänään tein sen uudestaan. En usko, että siitä tuli edes sitä 'hyötyä', mitä tavoittelin, koska tänään oksensin vaan verta. Kurkkuun sattuu ja ajatukset on ihan sekaisin. Miksi mä teen näin?
No comments:
Post a Comment